Hyvää Itsenäisyyspäivää arvon lukijoille! :)

Meillä oli Nemon kanssa taas eilen vuorossa ell-reissu. Torstai-iltana Nemo oli selväst kivulias ja levoton, ja sama meno jatkui to-pe välisen yön. Perjantai-aamuna ei sitten ruoka maistunut, mikä kyllä Nemolla tarkoittaa sitä, että nyt sattuu ja pahasti :(

Luuri kouraan, ja soittelemaan aikoja lääkäristä. Saatiin onneksi pe-illalle 16.45 aika. Nemon oireista arvasin, mistä on todennäköisesti kyse, ja varuilta vietiinkin myös virtsanäyte tutkittavaksi.

Ja yllätysyllätys: eturauhanen edelleen suurentunut, ja sen kuuli myös Nemosta , joka kiljaisi rauhasta tunnusteltaessa. Myös virtsanäytteeessä oli kokkeja ja epiteelisoluja. Viime kerralla Nemolle ei jostain syystä tuntemattomasta annettu kuin pelkästään hormonipiikki, eikä antibiootteja ollenkaan. Hormonipiikki ei nähtävästi ollut tehonnut.

Nyt saatiinkin (=mie pyysin) antibiootit, hormonipiikki sekä särkylääkettä. Lisäksi ostin Inupektia, jotta Nemon närästys saataisiin pysymään poissa lääkekuurin ajan.

Puhetta oli eturauhasen ultraamisesta jos ei nyt parane, vaikka viimeksi jo sanottiin, että rauhanen ultrataan, jos vielä kipuilee...

Alkaa tässä pikkuhiljaa olla epätodellinen olo tuon koiran sairastelun kanssa. Josko kaikki oireilut johtuvatkin jostain sellaisesta, jota lääkärit eivät ole hoksanneet tutkia?

Arvatkaa vaan, pyöriikö miulla entistä vahvempana mielessä, että ontumisen syy on alusta alkaen ollut eturauhanen? Sitä kun ei ole kunnolla tutkittu, kerran pikaisesti tunnusteltu vain.

Ja Kouvolassa eturauhasta ei ole tutkittu sitten ollenkaan, kun ovat luottaneet siihen, mitä Lappeenrannan lääkäri on asiasta sanonut. Joten maanantaina soitan Kouvolaan ja kysyn, voitaisiko Nemon ontumiskontrollin yhteyteen ympätä myös tuo ultraus, kun se tuntuu Lappeenrannassa olevan niin vaikeaa. Jos eturauhanen ei ala parantua, niin nipsnaps Nemo kastroidaan....