Käytiin tänään treenaamassa luopumista keskustan vilinässä. Hyvin sujui, ja aina ensimmäisen naksautuksen jälkeen Nemo tarjoaa itse kontaktia saadakseen lisää herkkuja. Harmi kun ei tunnin reissulla tullut yhtään koiraa vastaan, mutta ihmisiä ja pyöriä kylläkin. Ja autoja enemmän kuin riittävästi. On se ihme miten autot yleensä ei kiinnosta, mutta sitten yhtäkkiä saattaa joku auto olla älyttömän kiinnostava…

 

Harjoiteltiin tänään kynsien leikkuuta, aikaisemmin sujunut ongelmitta mutta nyt Nemo päättikin, että ei muuten leikata. Hiki hatussa piti taistella, että edes muutaman kynnen sai leikattua. Ja hammasta tuli ihan kiitettävästi…

 

Pureminen on siis edelleen iso ongelma. Hankalinta puremisen pois kitkemisessä on se, että Nemo tekee yllätyshyökkäyksiä leikin aikana, yhtäkkiä puree nopeasti ja kovaa ja sitten jatkaa touhujaan. Rankaiseminen on siis tosi vaikeaa, kun aikaa pari sadasosaa ennen kuin koira on jo ihan muualla. Alkaa kädet pikkuhiljaa olla aika kipeinä…

Tänään oli ihan outoa tulla koulusta kotiin kun Nemo ei alkanutkaan vinkua heti kun sai minut näköpiiriin. Vilkaisi vaan ja heilautti häntää ja meni sitten jatkamaan luun kaluamista. Eli ei se sitten vissiin tosiaankaan muutenkaan kotona huutele yksin ollessaan…

 

Viimeisen viikon aikana Nemo on keksinyt yhdistää haukkumisen melkein kaikkeen toimintaan. Koko ajan saa olla komentamassa ja kehumassa kun on hetkenkin hiljaa. Ei paljoa viime torstaina naurattanut, kun migreeni päällä ja koira kailottaa riemu rinnassa pehmolehmän ihanuutta…. Teki mieli upottaa koko koira lehmineen päivineen vessanpönttöön (ei, en upottanut, vaan annoin luun niin pysyi hiljaa…. )