Mie en jostain syystä eilen saanut itseäni keskittymään kunnolla agitreeneissä, ja sen kyllä huomasi heti Nemostakin. Tiiä sitten, oliko syynä tuo miun olkapäävaivaan ottamani särkylääke tai ylipäätään se, että olkapää koko ajan muistuttaa olemassaolostaan jomotuksella...

Onneksi lähdön paikallaolo-ongelmat ovat taakse jäänyttä elämää, ja samoin myös radalta karkailu! Nyt Nemo malttaa keskittyä minuun, eikä kaikkeen muuhun tarjolla olevaan... Tosin tarkkana pitää joutohetkinä olla siitä, että pyydän Nemon heti luokse. Mutta silti, tosi hienoa, että lähdössä pysytään taas (lähes) ongelmitta, eikä reunoilla olevat koirat & ihmiset enää kiinnosta!

Treeneissä kyllä huomasi sen, että keppejä ja rengasta pitäisi saada nyt kunnolla treenattua. Onneksi kohta on jo toukokuu, ja pääsee kontille treenaamaan (jos mie vaan muistaisin selvittää sen avainasian...) Kepeissä ollaan jo menty takapakkia, ja rengasta ei vielä oikeastaan olla kunnolla missään vaiheessa treenattukaan. Kontaktit menee yleensä ok, mutta Aalla saapi olla erityisen huolellinen.

Eihän tässä meinaa malttaa odottaa toukokuun möllejä laisinkaan, hinku radalle on jo kova :D vaikka ei vielä oikeastaan mitään osatakaan......