Nemo oli viime viikonloppuna taas kuljettamassa lehmiä ulos ja sisään. Nyt alkaa Nemollakin kierrokset nousta paimenessa niin korkealle, että korvat tipahtaa päästä. Hiehoja yrittää joka välissä mennä juoksuttamaan pellolle, vaikka ilman lupaa ei ole mitään asiaa. Etenkin noita pian teuraaksi lähteviä sekasikiö-kaksoselukoita sarvineen on kiva juosta ympäri ja ympäri ja ympäri
Välillä heittäytyy maahan hengähtämään, mutta heti jos joku elukoista harkitsee muodostelmasta lähtöä, jatkaa Nemo taas juoksuaan ympäri ja ympäri... Ja korvia siis ei ole, juoksisi hamaan tulevaisuuteen asti jos en kävisi niskavilloista hakemassa. Tosin ei tarvinnut hakea kuin kerran, niin alkoi taas uskoa POIS-käskyä

Lehmienkin kanssa alkoi ilmetä turhaa juoksuttamista, joten laitoinkin Nemon liinaan. Ongelma onkin siinä, että lehmät on niin älyttömän kiinnostuneita Nemosta, että tulevat sinne, missä Nemokin on. Eli jos yritetään ajaa koko laumaa eteenpäin lauman takana kulkien, ei lehmät mene sinne minne pitäisi, kun kääntyvät koko ajan katsomaan Nemoa. Sunnuntaina teinkin sitten niin, että irroitin Nemon liinasta ja mentiin koko joukon kärkeen. No lehmäthän seurasivat kiltisti paimenkoiran PERÄSSÄ taaimmaiselle laitumelle Jotenkin musta tuntuu, että tämä ei ihan mennyt paimennusoppikirjojen mukaan, lehmät kulkevat koiran perässä

Nemolle sattui sunnuntaina ensimmäinen työtapaturmakin. Yritettiin saada Oikku-lehmää sairaskarsinasta pihaton "yleiselle" puolelle. No Oikku heittäytyi nimensä mukaisesti hankalaksi, eikä olisi halunnut poistua tilavasta yksiöstään tavallisen rahvaan puolelle. Jarrut pohjaan ja sorkat tiivisti lattiaan, eipä sitä siitä 2 ihmistä saanut hievahtamaan. Sopivasti Nemo tupsahtikin paikalle, ja ajattelin kokeilla, miten kurjan käy.
Nooh Nemo yritti ensin ystävällisessä hengessä saada Oikun liikkeelle juoksemalla sen sivuilla ja takana tyyliin"Viitisikö arvon rouva nyt millään siirtyä eteenpäin?", kun itse odottelin portin ulkopuolella. Oikkuhan mokomasta karvanaamasta siuvaantui, ja vanhan lehmän taidolla ja tarkkuudella potkaisi Nemoa persuuksille. Nemo ulvahti ja vilkaisi minua, mutta kehuin vaan ja käskin komentamaan mokomaa elikkoa. Nemo kehuista ja potkusta sisuuntuneena alkoi haukkua mokomalle kantturalle, ja Oikku päätti, että kait se on siirryttävä.

Ei tuosta Nemolle mitään traumoja jäänyt, ihan ok oli apuna ottamassa lehmiä sisälle myöhemmin. Eikä arista potkukohtaa, myöhemmin sitä kokeilin niin ei ollut kipeä.