Huh huh, kylläpäs oli kiireistä viimeiset 2 viikkoa!
Töissä nyt ei muuta olekaan kuin kiire, mutta pitää sitten vielä illatkin sumplia täyteen koiramaista menoa :)

Palataan siis ajassa taaksepäin....
2 viikkoa sitten sunnuntaina 1.6 käytiin hakuilemassa. Mukana oli Marjo&Leimu, Anne&Ossi, Riitta&Nesta, Silja&Seri ja tietty mie ja Nemo.
Hyvät treenit saatiin aikaiseksi, ja selvää kehittymistä tapahtui joka koiralla :)
Nemo meni ensimmäistä kertaa valmiina piilossa olleelle ukolle, JEE! Muutenkin alkaa selvästi löytyä tiettyä varmuutta hakuiluun, lähettämisessä Nemon asenne muuttuu selvästi ja korvat höröllään tähyilee etiäpäin.

Keskiviikkona 4.6 oli agitreenien vuoro. Lyhyesti ja ytimekkäästi: voi kun mie edes JOSKUS osaisin ohjata oikein ja järkevästi.... Koira kyllä osaa, mutta ohjaaja ei...

Perjantai-aamuna lähdetttiin pitkälle ajomatkalle kohti Turkua ja kauan odotettua Kelmi-Nallikallion kennelleiriä! Matkalla otettiin Outi ja Lennu kyytiin Espoosta Leppävaaran juna-aseman parkkipaikalta, jonka löytäminen ei entiselle espoolaiselle ollutkaan niin helppoa, kuin voisi kuvitella... :) Mutta Outi&Lennu löytyivät, ja päästiin jatkamaan matkaa kohti Rymättylää.

6,5 tunnin ajomatkan jälkeen oltiin vihdoin perillä Rymättylässä. Pikamajoittuminen mökkiin, evästä naamariin ja hakumetsään. Otin varuilta Nemolle ensin hellppoja ukkoja, kun oltiin ”vieraassa” metsässä: eka ukko sekä huitoi että kutsui Nemoa, toka ukko huitoi ja kolmas olikin sitten valmiina piilossa. 2 ensimmäistä ukkoa meni helposti, mutta kolmannella valmiiksi piilossa olleella iski pieneen kelpieparkaan epävarmuus: onkohan siellä ihan varmasti joku?
Ukkoa eli tässä tapauksessa Lottaa pyydettiin päästämään pieni kiljahdus, jonka jälkeen Nemo lähti kuin tykin suusta ukkoa etsimään: jee on siellä joku!
Hyvin meni siis pitkän automatkan jälkeen ensimmäinen treeni. Muuta ei sitten perjantaina ehditty tekemäänkään, kun jokainen koirakko sai Kaisalta myös hyvät palautteet ja suunnitelmat seuraavan päivän treeneihin.

Lauantaina meillä oli koko aamupäivä vapaata, sillä meidän tokovuoro oli vasta iltapäivällä haun jälkeen. Mikäs siinä oli kentän reunalla istuskellessa ja katsellessa tosi taitavia kelpieitä!

Kahden maissa lähdettiin sitten hakumetsälle. Edellisen illan treenin jälkeen haluttiin nyt Nemolle luoda mielikuva siitä, että metsään juoksee ukkoja laumoittain piiloon :) Eli mentiin Nemon kanssa katsomaan, kun meitä edeltävän koiran ukot hävisivät metsään. Sitten Nemo odottelemaan puun juurelle omaa vuoroa ukkojen kuvat mielessä pyörien.

Oma vuoro koitti viimein, ja selvästi Nemo oli nyt varma siitä, että ukkoja siellä jossain on.
Ensimmäisenä ukkona oli Tiia naamioverkon alle piiloituneena. Tuuli pyöri koko ajan inhottavasti, maatuuli oli juuri vaihtumassa merituuleksi. Lähetin Nemon ekalle ukolle, ja sinne hävisi. Hetki odoteltiin, ei näy eikä kuulu koiraa. Samantien oranssi vilahdus silmäkulmassa: Nemo oli saanut hajun kakkosukosta Jarista toiselta puolelta keskilinjaa. Eipä se mitään, tulipahan samalla todistetuksi, että hakee ukot ainakin tuuli-ilmaisulla :) Ja teki tosi hienon piston alkuperäisellä lähetyspuolella, josta sitten bongasi hajun Jarista.

Nooh Jarin palkattua ja palautettua Nemon keskilinjalle, lähetin Nemon uudestaan piiloutuneelle ukolle. Tällä kertaa ukkö löytyikin hienosti! Tosin Tiia kertoi, että Nemo oli hieman hämillään naamioverkon alla kyyköttävästä ihmisestä, joten Tiia oli JESsillä ilmaissut Nemon olevan oikealla asialla. Ja oli Tiia nähnyt Nemon ensimmäisen ohijuoksunkin, oli kuulemma mennyt tosi hienosti takalinjalle, ja siitä hienolla pistolla takaisin keskilinjalle ja edelleen sinne Jarin luo :)

Hienosti sujui siis hakuilut, ja saatiin vino pino eväitä hakuilun jatkamiseen kotimaisemissa. Pienellä testillä todettiin, että Nemosta saisi kyllä haukulla ilmaiseva, mutta nihilisti emäntä haluaa ensin kokeilla rullailmaisua :D

Hakumetsältä mentiin suoraa kiitoa tokokentälle, ja eihän siitä mitään tullut. Nemon ajatukset oli selvästi vielä ihan muualla kuin tokoilussa. Tehtiin vain parin minuutin pätkä, jonka jälkeen luovutettiin vuoro velipoika Latelle. Laten tokoilua seuratessa alkoi Nemonkin päässä taas raksuttaa, ja toisella yrityksellä seuraaminenkin jo löytyi. Muutenkin teki hienosti, vaikka oli juuri juossut hellekelissä hakumetsällä. Viimeiseksi otettiin paikkamakuu Late-veljen ja Vinka-siskon kanssa. Hienosti malttoivat kaikki kolme pysytellä paikoillaan, kyllä näistä vielä tokokoiria tulee!

Illaksi oli vielä tarjolla esine-etsintää Tiian opastamana. Nemon kanssa otettiin ensin esineiden nostoa naksun avustamana, eipä tyhmä omistaja ollut tuotakaan tajunnut... Stten heitettiin pari kertaa mielenkiintoisia esineitä Nemon haettavaksi, ja kllähän nuo ne toi, kunhan esine oli tylsempi kuin palkka. Tätäkin pitää nyt alkaa pikkuhiljaa treenailemaan, ettei ihan kokonaan unohdu.

Illan päätökseksi oli vielä rantasauna lämpimänä, ja mie uskaltauduin heittämään talviturkin pois merivedessä. Toiminnan täyteisen päivän jälkeen uni maistui!

Sunnuntai-aamuna oli aikainen herätys, agikentällä piti olla jo ennen klo 9. Meidän treeniporukan vuoro oli kylläkin vasta 10.30, mutta ratojen rakentamiseen tarvittiin kaikkia.
Ekassa treenissä oli haasteena koiran tiukka kääntäminen seuraavalle esteelle. Tosi hyviä vinkkejä saatiin Raunolta iahn perusjuttujen treenaamiseen!
Toisessa treenissä Marjalla oli tiukkoja käännöksiä ja hankalia putkeen vientejä sisältävä rata. Rata oli meille kyllä ihan kiitetttävän haastava, ja suosiolla purettiin rata pienempiin pätkiin.
Taas huomasin saman, minkä monta kertaa ennenkin: jos mie ohjaan kunnolla, Nemo menee just sinne, minne pitikin. Pienikin sähellys miulta, niin Nemo joko menee minne sattuu, tai alkaa haukkua räksyttää. Marjaln hyvillä neuvoilla saatiin takaaleikkauksetkin onnistumaan, ja emännän päähän paljon mietittävää asiaa.
Neljän maissa päästiin lähtemään kotia kohti, matkalla tiputettiin Outi ja Lennu Leppävaaraan Kiitoksia vain matkaseurasta! Tein vielä koukkauksen rannikkoa pitkin, ja kävin hakemassa Vauhti-Raksun varastolta Nemolle 20 kg Puhtia, joilla selvitään Vauhti-Raksun kesälomien yli.
Kotona oltiin kymmenen aikaan, ja kyllä muuten nukutti sekä emäntää että koiraa!

KIITOKSIA Kaisalle & kumppaneille sekä kouluttajille upeasta leiristä!
Hirveästi sain vinkkejä, miten tästä etiäpäin ja toivoa siihen, että en mie ole tuota koiraa onnistunut ainakaan vielä pilaamaan :D Hienoa oli myös nähdä, miten älyttömän taitavia koiria muilla oli, etenkin Nemon sisarukset agiradalla olivat ihan käsittämättömän taitavia!