Menee nykyään päivät niin vinhaa vauhtia, ettei meinaa vauhdissa pysyä.

Nemon kanssa on jatketu agilityä, kerran viikossa on treenit. Alkaa jo vähitellen löytyä hetkiä, jolloin kumpikin tajutaan, mitä on tarkoitus tehdä...

Tokossa ollaan nyt käyty 4 kertaa alo-luokkaan valmentavalla kurssilla, taas.. Miten musta tuntuu, että meidän tokoilut ei oiken etene... Edelleen samat vanhat ongelmat, paikalla pysyminen on ihan pirun vaikeaa. Kotona menee helposti jo 3 min, mutta ulkona ei oikeastaan hetkeäkään... Treeniä treeniä, sitähän se vaan kaipaa. Mutta tuntuu vaan olevan tuolle koiralle niin tylsää tuo paikalla oleminen, kun ulkona olisi niin paljon tekemistä...

Vauhdikkaat liikkeet on paljon hauskempia, eikä liikkeestä pysähtymisetkään ole ongelma.

Ihan viime aikoina on alkanut olla jo selviä merkkejä älyn palautumisesta Nemon päähän takajalkojen välin sijaan :D Lenkillä ei vastaan tulevat koirat enää olekaan kovinkaan kummoisia, ja muutenkin toisinaan selvästi jo miettii, josko tuolla emännällä olisi jotain asiaa...

Kyllä se tästä, kunhan vaan ikää ja sen mukana rauhallisuutta tulee lisää pienen koiran päähän. Maagiseen kahden vuoden ikään on enää puoli vuotta aikaa, ja huhujen mukaan kaksivuotiaana kelpipojat rauhoittuu kuin salaman iskusta. Nooh, saapa nähdä.....