Käytiin eilen Riihimäellä Suomen koirankasvattajien mätsärissä.

Nemo osasi olla tosi hienosti etenkin kehässä, ulkopuolella oli vielä sitä perinteistä "mulla on tylsää"-älämölöä.

No meidän pariksi sattui HIEMAN enemmän näyttelykokemusta omaava koira, joten saatiin sininen.
Mutta Nemopa olikin sitten isojen pentujen sinisten 1, ja ei kun BIS-kehään :)
Ja BIS-kehässä oli reilut 10 koiraa, kun joka luokasta pääsi sekä punaisten että sinisten 2 parasta mukaan.
No siinä seistä toljotettiin, Nemo malttoi älyttömän hienosti seistä paikollaan, vain pari kertaa peppu tipahti maahan. Ja ne tuomarit seisotti meitä _kauan_, ja aurinko paistoi suoraan, niin oli aika lämpöistä. No sitten alettiin huudella sijoituksia, jä hetki hetkeltä olin ihan että MITÄ!, kun muita koiria kutsuttiin palkinnon hakuun ja jäljellä olevien koirien määrä hupeni koko ajan.
Lopulta Nemo oli BIS3, ja ai että olin ylpeä koiranomistaja 8)

Vaikka olis kuinka "vaan mätsäri" niin olin tosi ylpeä tuosta koirasta kun älyttömän hienosti malttoi olla!
Siinä BIS-kehässäkin tuomareiden päästöstä odotellessa joku pikku-fifi Nemon vieressä vähän väliä haukkua räksytti Nemolle, mutta Nemo vaan vilkaisi sitä ja jatkoi seisoskelua nakin toivossa :) En voinut uskoa, ettei Nemo alkanut komentaa sitä Fifiä hiljaiseksi!

Ihan viime metreillä, kun sijoittuneita jo lueteltiin, niin Nemo muutaman kerran haukahteli, kun alkoi tympästä se seisoskelu.
Muttei mikään ihme, mentiin paikanpäälle puoli kuuden aikaan, ja BIS-kehä päättyi vasta puoli 9 jälkeen. Joten 3 tuntia tuossa helteessä, ja silti (vai sen takia) Nemo jaksoi keskittyä, mitä siltä pyysin, eikä toisia koiria huomannutkaan.

Kokonaisuutena käsittämättömän hyvin onnistunut kokemus, ja palkintona 2 pokaalia ja 2 ruusuketta, ruokaa ja Nemolle pehmoleluhirvi teurastettavaksi. Jokohan tässä pitäisi hankkia jonkinlainen palkintokaappi? :D