29.9.2006

 Nemo haettiin kaukaa Rymättylästä 29.9.2006. Viiden tunnin kotimatka sujui nukkumisen merkeissä, ainoastaan alussa itketti pienen hetken. Kotona oltiin vasta kymmenen jälkeen illalla, sitten äkkiä pennulle evästä naamaan ja unille. Karu oli pienen pennun kohtalo kun suljettiin jättihäkistä ja kompostikehikoista kyhättyyn aitaukseen. Pari minuuttia itkua ja ulvontaa, ja hammasta kiristellen piti pysyä makuuhuoneessa, ettei Nemo saanut lisäintoa huutoonsa. Äkkiä itku loppui kuin seinään, ja heti oli lähettävä tarkistamaan, joko siltä lähti henki. Kännykän valon loisteessa tihrustelu selvensi asiaa: pentu oli nukahtanut :) Ja nukkuin inahtamatta koko yön puoli 7 asti. Helpolla pääsin, ja ensimmäisen yön jälkeen ei Nemo ole itkenyt enää ollenkaan yöllä.

Pari ekaa viikkoa tiivistettynä...

Nemo haettiin perjantaina, ja seuraavana tiistaina olikin palattava opiskelun pariin. Mitään ihmeellisiä yksinolokouluja Nemolle en pitänyt, eikä se kyllä itkenytkään suihkussa käynnin, roskapussien viennin ym aikana. Tiistaiaamuna possunkorva koiralle suuhun ja kouluun. Ruokatunnilla hiivin hiljaa ikkunan taakse (rivitalo) kurkistamaan mitö koira touhuaa, niin veti unta palloon. Ja hyvin on sujunut kaikki päivät ainakin tähän mennessä. Naapureille laitoin jo hyvissä ajoin ennen pennun tuloa varoituksen mahdollisesta haukkumisesta ja muusta melusta sekä asiattomista wc-asioinneista, mutta eipä naapurit olekaan nyt sitten mitään valitelleet. Muutama on käynyt Nemoon pihalla tutustumassa. Ja yksi mummo jo kysyi, että "Onko tämä se sellainen chihuahua?" :)

Luoksetuloa ollaan harjoiteltu paljon, ja palkan vaihto possunlihaan paransi Nemon motivaatiota selvästi. Luoksetulo onnistuu varmuudella, jos ei ole mitään häiriötekijöitä esim. metsässä, ja pikkuhiljaa ollaan jo onnistuttu, vaikka on ollut kävelijöitä kaukaisuudessa.
Luopumista ihmisistä, autoista sun muusta ollaan treenattu myös vaihtelevalla menestyksellä, toisinaan herkut kiinnostaa enemmän, toisinaan ei....
Istumista Nemo tarjoaa koko ajan, mutta "istu"- käsky ei tahdo mennä perille. Kai sitä on vaan jankattava lisää :)
Naksuttimen ehdollistaminen oli hiukan hankalaa, opuksissa puhutaan 40-50 herkun riittävän ehdollistamiseen, mutta Nemolla niitä tarvittiin ennemminkin 400-500... Ehdollistumisen jälkeen kosketuskepin (iso sukkapuikko) opimiseen meni noin 2 minuuttia, ja samantien Nemo tajusi myös sen, että namin saa vain koskemalla päässä olevaa nuppia. Kyllä se vieläkin kokeilee nenällä koko keppiä, ennenkuin luovuttaa ja tökkäsee nuppia :)
Vanha herra Osku, reilu 10v seropi pystykorva ei voi ymmärtää, mikä ihme tämä pieni pomppiva otus on. Kaikki on hyvin niin kauan kun Nemo malttaa pysyä neljällä tassulla, mutta heti kun tapahtuu pienikin hypähdys Oskua kohti, niin murina ja irvistely alkaa.... Onneksi Osku vain esittää ja ärisee, ei ole kertaakaan kunnolla naukkaissut vaikka se voisi tehdä Nemolle ihan hyvää... Nemo kun ei oikein ymmärrä, että isompien ja vanhempien koirien niskaan ei voi hyppiä eikä korvissa roikkua tuosta noin vaan.... Saas nähdä tuleeko näistä kavereita ollenkaan.