Hiljaiseloa ollaan nyt Nemon kanssa viime ajat vietetty. Pahin ontuminen on onneksi hävinnyt, mutta ei Nemo kipeää jalkaa kunnolla käytä edelleenkään. Parhaiten tuon huomaa Nemon istuessa: vasen takatassu sojottaa oudosti sivulle päin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Polven napsuminenkin on jäänyt pois, ainakaan reiluun viikkoon napsahduksia ei ole kuulunut.

Mutta muuten koiraparka on kyllä ihan masentunut: nukkuu vain kaiket illat, kun mitään ei voi tehdä :( Tottistakaan en uskalla ottaa kun en tiedä varmaksi, sattuuko liikkuminen jalkaan vai ei. En halua yhdistää jalan kipua tottisliikkeisiin varsinkaan nyt, kun seuraaminen on viimein saatu mallikkaaksi.

Pientä temppujen opettelua on sisällä tehty, mutta kyllä se on tuolle koiralle melkein yhtä tyhjän kanssa.

Ja miustakin illat tuntuvat kauhean pitkiltä, kun ei pääse normaalille parin tunnin lenkille Nemon kanssa. Enkä tuota raaski yksinkään enää työpäivän jälkeen jättää, joten kunnonkohotus tiedossa sekä koiralle että emännälle, kunhan lupa liikkumiseen saadaan :D

Viikonloppuna oli lauantaina Leenan Kenkun 10v. synttärit agikentällä. Mie olin itseni topannut kunnolla, ettei seisoskellessa tulisi kylmä. Mutta Leena tuuppasikin sekä Kenkun että Retan miulle agikisaa varten. Yritä siinä sitten juosta, kun olo on kuin Michelin-ukolla :D Hienosti kulkivat molemmat koirat niin kauan, kuin mie pysyin vauhdissa mukana. Miun vauhti kun hiipui, niin se siitä sitten :D Kiitoksia Leenalle koirien lainasta, mukavata oli pitkästä aikaa päästä ”koiran rattiin” :D

Sunnuntaina kävinkin pitämässä agitreenit kolmelle ryhmälle, jotka koostuivat möllikoirista. Suurin osa ohjaajistakin oli uusia agin harrastajia, joten miun opeista ainakin toivottavasti oli jotain apua. Mukava oli treenejä pitää varsinkin nyt, kun Nemon kanssa ei agitreeneihin päästä.

Torstaina onkin sitten edessä Kouvolan eläinlääkärireissu, peukut pystyssä sinne mennään!