uudesta blogista

Ja te, jotka käytätte Firefoxia: ei tämä blogi oikeasti ole näin kämänen, vaan johtuu luoja ties mistä asetuksesta :D IE:n superluotettavalla selaimella näkyy suunnitellusti (pakko oli pelastaa oma maine tietotekniikkaan liittyen :P )

Joulunpyhät mennä hurahtivat, ja johan tuossa ehdin pari päivää käydä välissä töissäkin.

Nyt onneksi taas maanantaihin asti lomaa, tosin perjantaina käytävä töissä tarkistamassa, että valtakunnassa on kaikki hyvin :D

Nemo ei edelleenkään ole ontunut (kopkop koputtaa päätään), joinain iltoina on ollut takaosastaan hieman jäykän oloinen, mutta ei onneksi ole ontunut.

Tänään Nemolla oli taas vuorossa vapaana juoksentelua. Tarkoituksena oli antaa Nemon juosta 10 min vapaana, mutta....

Nemopa bongasikin jäniksen tai jonkin vastaavan metsäneliön, ja oli mailla tietämättömillä reilu 20 min! Ja takaisin tullessaan Nemolla roikkui kieli polvissa, eli kohtalaisen raskaan reissun tehnyt....

Kotiin päästyä annoinkin ruoan kanssa särkylääkkeen, varmasti sai itsensä jumiin juoksemalla äkkiseltään umpihangessa tukka putkella. Nyt sitten kauhulla odottelen, kostautuuko jahtireissu ontumisena...

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Nemo tähystelee jo vuotta 2009

Uusi vuosi, uudet kujeet suunnitelmissa :D

Viikonloppu mennä hujahti nopeasti.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lauantai-aamu alkoi reippaasti LAU:n joululenkillä. Edellisenä yönä oli satanut juuri sopivasti lunta, ja maisema oli upean luminen.

Aamulla 10 aikaan lähdettiin Myllymäen parkkipaikalta kohti Haukkavuoren laavua, jossa olikin tarjolla makkaranpaistoa ym omien eväiden nautiskelua. Retkeilijöitä oli 12 ihmistä ja 13 nelijalkaista. Hienosti tulivat koiruudet keskenään toimeen, minkäänlaista tappelun poikastakaan ei ilmennyt! Lähes 3 tuntia samoiltiin, ja lopuksi käytiin vielä Myllymäessä kahvilla ja kaakaolla. Mukava reissu oli, muutama kuva löytyy täältä.

Noiden kuvien perusteella harmittaa, ettei tullut joulupukilta pyydettyä valovoimaisempaa objektiivia….

Nemo-parka joutui jäämään aamulla joululenkiltä pois, Nemosta kun ei vielä ole tuollaisen lähes 8km irtijuoksentelulenkin kulkijaksi. Lauantai-iltana käytiinkin sitten vielä Nemon kanssa tunnin lenkillä, josta 10 min taas vapaana juoksentelua. Onni on olla koiran omistaja, kun saa katsoa, miten karvakorva nauttii lumessa peuhaamisesta! Varsinkin Nemon 4 kk kestäneen sairastelun jälkeen oli ihan käsittämättömän upeaa seurata, miten Nemo mennä viiletti onnesta soikeana välillä kuonoaan hankeen upottaen :D

Sunnuntai olikin sitten lepopäivä. Sisällä otettiin hieman metallinoutoa sekä epämääräistä temppujen opettelua, emäntä vaan ei osaa päättää, mikä temppu seuraavaksi olisi Nemolla opetteluvuorossa. Varsinaiseen tokoiluun siirryn vasta sitten, kun Nemon liikuntaa ei enää tarvitse rajoittaa.

Äärimmäisen koomisia tilanteita tuon koiran kanssa kyllä tulee, kun esillä on naksu ja makkaroita :D Tarjoaa jos jonkinlaista variaatiota ja itsensä vääntelyä saadakseen naksun ja sitä kautta palkan, miulta pettää pokka vähän väliä, kun Nemo on vaan niin pöljä :D

Opeteltiin myös hampaiden ja nielun katsomista sekä jalkojen kopelointia, lukuisat eläinlääkärikäynnit kun ovat selvästi aiheuttaneet takapakkia noihin arkipäivän asioihin. Hetken harjoittelun jälkeen Nemo alkoi itse tarjota kidan aukaisua, kun sanoin Aaaaauki :D  

Illalla käytiin myös vajaan tunnin lenkillä, josta reipasta ravia n. 25 min, välissä mentiin hieman rauhallisemmin.

Ongelmana onkin nyt se, että

miun kävelyvauhti = Nemo peitsaa tai ravaa toooooosi laiskasti.

mie hölkkään= Nemo ravaa, mutta vetää, ja pyrkii juoksemaan KOVAA

Ehdin harmikseni kesällä opettamaan Nemolle, että valjaat päällä+mie juoksen= saa vetää.

Nyt tuosta sitten on haittaa, kun Nemo pitäisi saada ravaamaan vetämättä.

Pitää varmaan opettaa tuo niin, että Nemo ravaa miun sivulla, niin saadaan veto pois.

Ylihuomenna onkin jo jouluaatto, ja Nemollekin joulupukki on pari pakettia hankkinut ;)

Itse olen parhaimman mahdollisen joululahjan saanut jo etukäteen:

Nemo on edelleenkin pysynyt ontumattomana!

Tällä viikolla ollaankin sitten Nemon kanssa käyty sekä fyssarilla että lääkärillä. Onneksi osaan reissua sai yhdistettyä myös työasioita, niin ei mennyt kilometrit täysin hukkaan.

Tiistaina Einin käsittelyssä Nemo oli jo selvästi kivuttomampi kuin aikaisemmin. Toki kipupisteitä vielä löytyi etenkin selästä ja si-nivelistä, mutta nekin olivat aikaisempaa paremmassa kunnossa. Nyt Nemo antoi jo taivutella kumpaakin jalkaa ilman suuria mielenilmaisuja, ja muutenkin Nemo oli jo rennon oloinen käsittelyn aikana, ja ojenteli ja venytteli itseään vähän väliä. Vasen etutassu oli hieman kipeytynyt, mutta sekin kuuluu asiaan nyt, kun Nemo on alkanut liikkua kunnolla.

Saatiinkin lopuksi Einiltä lupa vapaana juoksemiseen, tosin alkuun vain 10 min kerrallaan, mutta silti :D

Eli nyt mennään ohjeella lämmittely-10min ravi- 10min vapaana-  hihnaan ja hetki rauhallisemmin-10min ravi- lopuksi hitaammin. Ja nyt aluksi näiden irtipitolenkkien välillä pitää olla ainakin pari päivää, että Nemo ehtii varmasti palautua. Särkylääkettäkin annan nyt parin ensimmäisen vapaanajuoksentelulenkin jälkeen, jotta Nemo ei ala varomaan kipeytyviä lihaksia, jotka otetaan nyt uudestaan kunnolla käyttöön.

Eilen tehtiinkin sitten ensimmäinen irtijuoksentelylenkki, ja Nemo nautti niin kuin kelpie voi vapaana juoksemisesta nauttia! Hepuloi ja koikkaloikkasi ympäriinsä ilman järjen häivää :D

Illalla sitten sydän sykkyrällä seurasin, ontuuko-ontuuko-ontuuko….. mutta ei ontunut, ei edes jäykistellyt jalkojaan!

Toiveet onkin nyt korkealla, että ontuminen on taakse jäänyttä, ja tarkalla liikunnan lisäämisellä palataan takaisin normaaliin elämään harrastuksineen!

Eilen käytiin myös Kouvolassa oikein kahdella eri lääkärillä, ensimmäinen tutki Nemon eturauhasen ja sen jälkeen Esalle ontumakontrolliin. Lappeenrannassa kun tuota eturauhasta ei pyynnöistä huolimatta ultrattu, vaikka nuorella koiralla pitkittynyt eturauhasvaiva pitäisi aina ultrata kasvaimien ja kystien varalta.

Ensin siis eturauhastutkimukseen. Nemo-parka joutui kärvistelemään pissihätäisenä jalat ristissä, kun oli edellisen kerran päässyt pissille aamulla 7 maissa. Ultrauksen takia rakon piti olla täysi, joten Nemo suoraa kotoa autoon ja kohti Kouvolaa, ja Kouvolassa napakalla otteella lääkärin ovesta sisään, ettei lorota pihalle.

Hieman hirvitti, miten Nemo antaa tutkia, Esan käden maistaminen oli vielä pahasti miulla muistissa…

Mutta liekö Einin fyssarikäynnit kaikottaneet kammot Nemon päästä pois: hienosti antoi ultrata rauhasen ja virtsarakon, vaikka piti maata selällään ja hiiskumatta paikoillaan minuuttitolkulla :) Eikä eturauhasen tunnustelukaan tuottanut ongelmia, miulla oli Nemon pää napakasti kainalossa, eikä Nemo yrittänyt yhtään hötkyillä. Suuri muutos siis, kun vertaa ensimmäiseen käyntiin Kouvolassa, jolloin arvon kelpieen ei olisi saanut koskea ollenkaan :D

Eturauhanen oli edelleen suurentunut, mutta ei ollut enää kipeä tunnusteltaessa. Pissinäytepurkki kouraan, ja Nemo pääsi vihdoin pissille. Hätä oli niin suuri, ettei tainnut edes tajuta, että hältä näyte otettiin :D

Pississä oli vielä kokkeja ym asiaan kuulumatonta, joten saatiin vielä uusi Dicural-kuuri, ja 3 viikon päästä haetaan vielä kolmas Tardek-piikki. Ja uusi pissinäyte vietävä, kun tämän uuden antibioottikuurin loppumisesta on kulunut viikko.

Esa laittoi varuilta taas sideharson Nemon nokkaan, vaikka sanoikin, että mites sitä noin kiltisti naislääkärin käsittelyssä oltiin. No kyllähän Nemo osaa naisia käsitellä :D Esa käänteli takajalat, eikä sieltä kipuja tai muutakaan löytynyt. Cartrophen-piikki niskaan, ja purkillinen särkylääkkeitä, jotta saadaan liikunnan lisäämisestä tulevat kivut pois. Esakin antoi luvan palata normaaliin elämänmenoon, ja mielellään vielä haluaisi myöhemminkin tietää, miten paraneminen etenee. Jää kuulemma muuten kaivelemaan mielen perukoille, kun ei varsinaista syytä ontumiselle löytynyt.

Harmittavasti Kouvolasta oli Dicuralit loppu, joten kotimatkalla kävin Lappeenrannan lääkärissä kysymässä, josko saisin lääkkeet sieltä, ja samalla hain loput Metacamit, jotka loppuivat viimeksi kesken. Mutta mutta… vastaukseksi sain, että ”me emme ole mikään apteekki, emmekä anna toisten lääkäreiden määräämiä lääkkeitä”. Ja lääkäri vielä kuittasi, että ei noita antibiootteja saa määrätä heti perään uutta kuuria, kun ovat niin vahvoja niin voi tulla haittavaikutuksia. Jaa no milläköhän sitten tulehdus saadaan lopullisesti pois mitähäh??? Ja jostain syystä uskon enemmän Kouvolan lääkärin neuvoihin… Mie en oikeasti enää tuossa tilanteessa tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa, niin paljon mie ko. lääkäriasemalle syksyn aikana turhista hoidoista ja vääristä diagnooseista maksoin, eikä nyt viitsitty reseptilääkkeitä antaa! Poistuin sitten ovesta mitään sanomatta. Kävin Yliopiston apteekissa kysymässä, mutta heilläkään ei ko. lääkettä ollut hyllyssä, joten antibiootit saan Nemolle vasta perjantaina. Kiitos siis taas Lappeenrannan lääkäreille, heidän vuokseen antibioottikuuri jatkuu 2 päivää myöhässä, ja bakteereilla on taas hyvä tilaisuus lisääntyä!

Ja vielä loppuhuipennukseksi juuri ennen kotipihaan pääsyä auton moottorin vikavalo syttyi, joten remonttia ja lisää rahanmenoa taas tiedossa. Hieman nousi savu korvista ja suoraan sanottuna v***tti autosta noustessa.

Sattuipa sitten Mirka olemaan pihassa Nemon joulupaketin kera, ja Mirka saikin kuullakseen muutaman valitun kirosanan kavereineen, notta hyvää joulua vaan Mirkallekin :D Anteeksi, että mie siulle höyrysin :D

Onneksi Nemon vointi kuitenkin parempaan päin menossa, autoja saa uusia ja lääkäreitä voi vaihtaa, mutta Nemoja on vain tuo yksi pöhkö-Pete pöljä-Petteri :D

Nemo-parka joutui koko viikonlopun kärvistelemään, kun ei fysioterapeutin ohjeen mukaisesti saanut rallata kaverin 5kk ikäisen beagle-pennun Ykän kanssa. Kyllä itseänikin harmitti, kun tiedän, että Nemo rrrrrakastaa riekkua toisten koirien kanssa. Mutta nyt on ontumisen hoito tärkeyslistalla ensimmäisenä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Einin ohjeen mukaisesti olenkin nyt vahtinut erityisen tarkasti sitä, minkä verran Nemo keventää vasenta jalkaa. Miun mielestä Nemo käyttää jalkaa aikaisempaa enemmän, mutta toki vieläkin välillä sitä keventää. Mutta nyt huomasinkin, että välillä Nemo siirtää painoa pois oikealta takajalalta, eli keventää myös sitä??? Jos oikein matemaattisesti ilmaistaan, niin seistessä keventää vasenta 40%, oikeaa 15% ja loppuajan käyttää kumpaakin koipea. Aikaisemmin kevensi lähes poikkeuksetta vasenta jalkaa, joten jonkinlaista paranemista on tässäkin huomattavissa.

Viikonloppuna Nemolle ei jostain syystä oikein ruoka maistunut, ja sama jatkui tänä aamuna.

Normaalisti ahne apina kävi vain vähän näykkäisemässä ruokaa. Tosin aamulla söi kyllä loput, kun tultiin aamulenkiltä. Tiedä sitten, onko maha kipeä antibioottien ja särkylääkkeiden takia. Onneksi tänään on viimeinen antibioottipäivä, joskohan ruokahalukin sitten palaa normaaliksi.

Nemo ei ole ontunut enää viikkoihin, ja muutenkin takapää toimii jo selvästi paremmin.

Mutta edelleen liikkeet ovat ainakin miun silmään poikkeavat, tosin pitäisi varmaan välillä tuijottaa jonkin toisenkin kelpien liikkeitä, niin silmät kalibroituisivat :D

Huomenna mennään sitten taas fyssari-Einin käsittelyyn, ja keskiviikkona lääkäriin.

Lopuksi vielä suuret onnittelut Lappeenrannan kelpotiimin huikeasta menestyksestä viikonlopun Voittaja-näyttelyssä! Jillan komea rivi ERI1 PN1 Sert VSP JV-08 V-08, Rape ERI1 PU3 Sert JV-08, Woo Wha ERI1 PN2 Cacib, Kenkku ERI1 VSP-veteraani ja pisteenä i:n päälle Arwo VSP-pentu.

Eilen Nemo pääsi taas fysioterapeutti Einin käsittelyyn.

Tällä kertaa aloitettiin Nemon vasemmalta puolelta. Ensimmäinen ”tää ei tunnu kivalta” reaktio tuli ihan eri paikasta kuin viimeksi, eli keskiselän nikamista ja lihaksista. Tämä oli Einin mielestä vain hyvä asia, sillä kipeytyminen kertoo siitä, että Nemo on alkanut käyttää kivun takia levossa olleita osasiaan. Eli ravilenkit ovat tehonneet :) Si-nivelen käsittelykään ei tuntunut mitenkään mukavalle, mutta huomattavasi paremmin antoi käsitellä kuin viimeksi. Vasemman jalan polvi ei ollut enää läheskään yhtä arka kuin viime viikolla, ja itse asiassa polvi itsessään ei ollut arka ollenkaan, vaan kipua ja jumia oli reisilihaksessa, joka osaltaan on aiheuttanut kivun tunnetta polven käyttöön. Vasen polvi oli Einin mielestä hieman löysän oloinen, mutta ainakaan irtipoikki ristisiteet eivät ole. Pientä rispaantumista siellä kyllä saattaa olla, tai sitten polvi on ollut himpan löysä aina.

Oikealtakin puolelta löytyi kipupisteitä uusista paikoista, mutta nekin olivat vaivaan sopivilta kohdilta. Myös oikean puoleinen si-nivel oli hieman arka, mutta sekin kuuluu Einin mukaan asiaan.

Selkein osoitus siitä, että oireiden syy voisi olla si-nivel, saatiin, kun jalkoja taivutettiin Nemon maatessa kyljellään vuoron perään koukussa kohti selkää-toinen jalka suorana taakse. Oikean jalan kanssa ei ongelmia, mutta vasemman jalan taivutus kohti selkärankaa sai Nemon kiljaisemaan! Polvea sai koukistella ja väännellä ja käännellä miten sattuu, mutta juuri tuo si-niveleen selvimmin kohdistuva liike aiheutti selvästi kipua.

Enpähän kyllä ikinä ennen ole ollut iloinen siitä, että koira kiljuu kivusta, mutta tällä kertaa kiljaisu kertoi siitä, että oikealla tiellä hoidon kanssa ollaan :D Ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen tuntuu siltä, että Nemon vaivaan on löytymässä syy, ja annettu hoito tehoaa!

Nyt jatketaan ravilenkkejä, ja pidennetään joka toisen päivän lenkki lämmittely-15min ravia, 10min rauhallisemmin ja taas 15min ravia ja loppuun kevyemmin.

Ensi viikolla mennään tiistaina Einin käsittelyyn, ja keskiviikkona ensin eturauhasen ultraukseen ja sitten Esan luo ontumakontrolliin.

Hyvää Itsenäisyyspäivää arvon lukijoille! :)

Meillä oli Nemon kanssa taas eilen vuorossa ell-reissu. Torstai-iltana Nemo oli selväst kivulias ja levoton, ja sama meno jatkui to-pe välisen yön. Perjantai-aamuna ei sitten ruoka maistunut, mikä kyllä Nemolla tarkoittaa sitä, että nyt sattuu ja pahasti :(

Luuri kouraan, ja soittelemaan aikoja lääkäristä. Saatiin onneksi pe-illalle 16.45 aika. Nemon oireista arvasin, mistä on todennäköisesti kyse, ja varuilta vietiinkin myös virtsanäyte tutkittavaksi.

Ja yllätysyllätys: eturauhanen edelleen suurentunut, ja sen kuuli myös Nemosta , joka kiljaisi rauhasta tunnusteltaessa. Myös virtsanäytteeessä oli kokkeja ja epiteelisoluja. Viime kerralla Nemolle ei jostain syystä tuntemattomasta annettu kuin pelkästään hormonipiikki, eikä antibiootteja ollenkaan. Hormonipiikki ei nähtävästi ollut tehonnut.

Nyt saatiinkin (=mie pyysin) antibiootit, hormonipiikki sekä särkylääkettä. Lisäksi ostin Inupektia, jotta Nemon närästys saataisiin pysymään poissa lääkekuurin ajan.

Puhetta oli eturauhasen ultraamisesta jos ei nyt parane, vaikka viimeksi jo sanottiin, että rauhanen ultrataan, jos vielä kipuilee...

Alkaa tässä pikkuhiljaa olla epätodellinen olo tuon koiran sairastelun kanssa. Josko kaikki oireilut johtuvatkin jostain sellaisesta, jota lääkärit eivät ole hoksanneet tutkia?

Arvatkaa vaan, pyöriikö miulla entistä vahvempana mielessä, että ontumisen syy on alusta alkaen ollut eturauhanen? Sitä kun ei ole kunnolla tutkittu, kerran pikaisesti tunnusteltu vain.

Ja Kouvolassa eturauhasta ei ole tutkittu sitten ollenkaan, kun ovat luottaneet siihen, mitä Lappeenrannan lääkäri on asiasta sanonut. Joten maanantaina soitan Kouvolaan ja kysyn, voitaisiko Nemon ontumiskontrollin yhteyteen ympätä myös tuo ultraus, kun se tuntuu Lappeenrannassa olevan niin vaikeaa. Jos eturauhanen ei ala parantua, niin nipsnaps Nemo kastroidaan....

Selkeä kipupiste löytyi vasemmalta puolelta suoliluun ja ristiselän välistä sekä si-nivelestä (jos jollakulla arvon lukijalla on näistä kokemusta omalla koirallaan, niin olisin kiitollinen tiedosta!).
Polvi ei fyssarin mielestä vaikuttanut mitenkään erikoisen kipeältä.

Nyt onkin tarkoitus saada Nemo ravaamaan selaista löysähköä ravia n. 15 min päivässä, ja viikonloppuna sitten hieman jo pitempään.
Tämä siksi, että selkä- ym lihakset saataisiin rentoutumaan ja toimimaan normaalisti.
Nyt käsittelyn jälkeen fyssari kehoitti antamaan Nemolle 3 päivää särkylääkettä, jotta ei nyt varoisi käsittelyssä kipeytyneitä paikkoja.
Ja nyt kun Nemolla tuota energiaa riittää, ja se tahtoo purkautua hihnassa vetämisellä, niin käyttöön on otettava joko kuonopanta tai valjaat.
Veto siis pitää saada pois, jotta Nemo saadaan käyttämään kunnolla sekä etu- että takapäätään.

Käsittelyn jälkeen Nemon vasen jalka oli hetken todella kipeän oloinen, mutta nopeasti palautui normaaliksi, tai siis "normaaliksi", eli ei varaa painoa jalalle täysin.
Mutta nyt äsken kotona söi luuta piiiiiitkästä aikaa sammakkoasennossa eli mahallaan takajalat taakse ojennettuna :D
Ja ravikin oli selvästi kevyemmän näköistä, en ollut edes tajunnut, miten jäykästi Nemo liikkuu, ennen kuin nyt näin muutoksen liikkeessä.

Selvästi siis fyssarireissusta oli apua, ja ensi viikolla mennään innosta puhkuen uudestaan :D

Ai niin, ja tuosta Nemon hännästä. Oli siis mitä ilmeisemmin vesihäntä, tosin syyksi en keksi muuta kuin yltiöpäiset ravistelut, kun inhoaa takkiaan niin älyttömästi... Nyt häntä on jo lähes normaali, tyvestä kantaa vielä hieman oudosti.