Uuden vuoden kunniaksi blogikin vaihtoi osoitetta. Vanhat teksit pysyvät täällä, mutta uudet löydät

uudesta blogista

 

Ja te, jotka käytätte Firefoxia: ei tämä blogi oikeasti ole näin kämänen, vaan johtuu luoja ties mistä asetuksesta :D IE:n superluotettavalla selaimella näkyy suunnitellusti (pakko oli pelastaa oma maine tietotekniikkaan liittyen :P )

 

Joulunpyhät mennä hurahtivat, ja johan tuossa ehdin pari päivää käydä välissä töissäkin.

Nyt onneksi taas maanantaihin asti lomaa, tosin perjantaina käytävä töissä tarkistamassa, että valtakunnassa on kaikki hyvin :D

Nemo ei edelleenkään ole ontunut (kopkop koputtaa päätään), joinain iltoina on ollut takaosastaan hieman jäykän oloinen, mutta ei onneksi ole ontunut.

Tänään Nemolla oli taas vuorossa vapaana juoksentelua. Tarkoituksena oli antaa Nemon juosta 10 min vapaana, mutta....

Nemopa bongasikin jäniksen tai jonkin vastaavan metsäneliön, ja oli mailla tietämättömillä reilu 20 min! Ja takaisin tullessaan Nemolla roikkui kieli polvissa, eli kohtalaisen raskaan reissun tehnyt....

Kotiin päästyä annoinkin ruoan kanssa särkylääkkeen, varmasti sai itsensä jumiin juoksemalla äkkiseltään umpihangessa tukka putkella. Nyt sitten kauhulla odottelen, kostautuuko jahtireissu ontumisena...

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Nemo tähystelee jo vuotta 2009

Uusi vuosi, uudet kujeet suunnitelmissa :D

 

 

 

Viikonloppu mennä hujahti nopeasti.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lauantai-aamu alkoi reippaasti LAU:n joululenkillä. Edellisenä yönä oli satanut juuri sopivasti lunta, ja maisema oli upean luminen.

Aamulla 10 aikaan lähdettiin Myllymäen parkkipaikalta kohti Haukkavuoren laavua, jossa olikin tarjolla makkaranpaistoa ym omien eväiden nautiskelua. Retkeilijöitä oli 12 ihmistä ja 13 nelijalkaista. Hienosti tulivat koiruudet keskenään toimeen, minkäänlaista tappelun poikastakaan ei ilmennyt! Lähes 3 tuntia samoiltiin, ja lopuksi käytiin vielä Myllymäessä kahvilla ja kaakaolla. Mukava reissu oli, muutama kuva löytyy täältä.

Noiden kuvien perusteella harmittaa, ettei tullut joulupukilta pyydettyä valovoimaisempaa objektiivia….

 

Nemo-parka joutui jäämään aamulla joululenkiltä pois, Nemosta kun ei vielä ole tuollaisen lähes 8km irtijuoksentelulenkin kulkijaksi. Lauantai-iltana käytiinkin sitten vielä Nemon kanssa tunnin lenkillä, josta 10 min taas vapaana juoksentelua. Onni on olla koiran omistaja, kun saa katsoa, miten karvakorva nauttii lumessa peuhaamisesta! Varsinkin Nemon 4 kk kestäneen sairastelun jälkeen oli ihan käsittämättömän upeaa seurata, miten Nemo mennä viiletti onnesta soikeana välillä kuonoaan hankeen upottaen :D

 

Sunnuntai olikin sitten lepopäivä. Sisällä otettiin hieman metallinoutoa sekä epämääräistä temppujen opettelua, emäntä vaan ei osaa päättää, mikä temppu seuraavaksi olisi Nemolla opetteluvuorossa. Varsinaiseen tokoiluun siirryn vasta sitten, kun Nemon liikuntaa ei enää tarvitse rajoittaa.

Äärimmäisen koomisia tilanteita tuon koiran kanssa kyllä tulee, kun esillä on naksu ja makkaroita :D Tarjoaa jos jonkinlaista variaatiota ja itsensä vääntelyä saadakseen naksun ja sitä kautta palkan, miulta pettää pokka vähän väliä, kun Nemo on vaan niin pöljä :D

Opeteltiin myös hampaiden ja nielun katsomista sekä jalkojen kopelointia, lukuisat eläinlääkärikäynnit kun ovat selvästi aiheuttaneet takapakkia noihin arkipäivän asioihin. Hetken harjoittelun jälkeen Nemo alkoi itse tarjota kidan aukaisua, kun sanoin Aaaaauki :D  

Illalla käytiin myös vajaan tunnin lenkillä, josta reipasta ravia n. 25 min, välissä mentiin hieman rauhallisemmin.

Ongelmana onkin nyt se, että

miun kävelyvauhti = Nemo peitsaa tai ravaa toooooosi laiskasti.

mie hölkkään= Nemo ravaa, mutta vetää, ja pyrkii juoksemaan KOVAA

Ehdin harmikseni kesällä opettamaan Nemolle, että valjaat päällä+mie juoksen= saa vetää.

Nyt tuosta sitten on haittaa, kun Nemo pitäisi saada ravaamaan vetämättä.

Pitää varmaan opettaa tuo niin, että Nemo ravaa miun sivulla, niin saadaan veto pois.

 

Ylihuomenna onkin jo jouluaatto, ja Nemollekin joulupukki on pari pakettia hankkinut ;)

 

Itse olen parhaimman mahdollisen joululahjan saanut jo etukäteen:

Nemo on edelleenkin pysynyt ontumattomana!

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tällä viikolla ollaankin sitten Nemon kanssa käyty sekä fyssarilla että lääkärillä. Onneksi osaan reissua sai yhdistettyä myös työasioita, niin ei mennyt kilometrit täysin hukkaan.

 

Tiistaina Einin käsittelyssä Nemo oli jo selvästi kivuttomampi kuin aikaisemmin. Toki kipupisteitä vielä löytyi etenkin selästä ja si-nivelistä, mutta nekin olivat aikaisempaa paremmassa kunnossa. Nyt Nemo antoi jo taivutella kumpaakin jalkaa ilman suuria mielenilmaisuja, ja muutenkin Nemo oli jo rennon oloinen käsittelyn aikana, ja ojenteli ja venytteli itseään vähän väliä. Vasen etutassu oli hieman kipeytynyt, mutta sekin kuuluu asiaan nyt, kun Nemo on alkanut liikkua kunnolla.

 

Saatiinkin lopuksi Einiltä lupa vapaana juoksemiseen, tosin alkuun vain 10 min kerrallaan, mutta silti :D

Eli nyt mennään ohjeella lämmittely-10min ravi- 10min vapaana-  hihnaan ja hetki rauhallisemmin-10min ravi- lopuksi hitaammin. Ja nyt aluksi näiden irtipitolenkkien välillä pitää olla ainakin pari päivää, että Nemo ehtii varmasti palautua. Särkylääkettäkin annan nyt parin ensimmäisen vapaanajuoksentelulenkin jälkeen, jotta Nemo ei ala varomaan kipeytyviä lihaksia, jotka otetaan nyt uudestaan kunnolla käyttöön.

Eilen tehtiinkin sitten ensimmäinen irtijuoksentelylenkki, ja Nemo nautti niin kuin kelpie voi vapaana juoksemisesta nauttia! Hepuloi ja koikkaloikkasi ympäriinsä ilman järjen häivää :D

Illalla sitten sydän sykkyrällä seurasin, ontuuko-ontuuko-ontuuko….. mutta ei ontunut, ei edes jäykistellyt jalkojaan!

Toiveet onkin nyt korkealla, että ontuminen on taakse jäänyttä, ja tarkalla liikunnan lisäämisellä palataan takaisin normaaliin elämään harrastuksineen!

 

Eilen käytiin myös Kouvolassa oikein kahdella eri lääkärillä, ensimmäinen tutki Nemon eturauhasen ja sen jälkeen Esalle ontumakontrolliin. Lappeenrannassa kun tuota eturauhasta ei pyynnöistä huolimatta ultrattu, vaikka nuorella koiralla pitkittynyt eturauhasvaiva pitäisi aina ultrata kasvaimien ja kystien varalta.

Ensin siis eturauhastutkimukseen. Nemo-parka joutui kärvistelemään pissihätäisenä jalat ristissä, kun oli edellisen kerran päässyt pissille aamulla 7 maissa. Ultrauksen takia rakon piti olla täysi, joten Nemo suoraa kotoa autoon ja kohti Kouvolaa, ja Kouvolassa napakalla otteella lääkärin ovesta sisään, ettei lorota pihalle.

Hieman hirvitti, miten Nemo antaa tutkia, Esan käden maistaminen oli vielä pahasti miulla muistissa…

Mutta liekö Einin fyssarikäynnit kaikottaneet kammot Nemon päästä pois: hienosti antoi ultrata rauhasen ja virtsarakon, vaikka piti maata selällään ja hiiskumatta paikoillaan minuuttitolkulla :) Eikä eturauhasen tunnustelukaan tuottanut ongelmia, miulla oli Nemon pää napakasti kainalossa, eikä Nemo yrittänyt yhtään hötkyillä. Suuri muutos siis, kun vertaa ensimmäiseen käyntiin Kouvolassa, jolloin arvon kelpieen ei olisi saanut koskea ollenkaan :D

Eturauhanen oli edelleen suurentunut, mutta ei ollut enää kipeä tunnusteltaessa. Pissinäytepurkki kouraan, ja Nemo pääsi vihdoin pissille. Hätä oli niin suuri, ettei tainnut edes tajuta, että hältä näyte otettiin :D

Pississä oli vielä kokkeja ym asiaan kuulumatonta, joten saatiin vielä uusi Dicural-kuuri, ja 3 viikon päästä haetaan vielä kolmas Tardek-piikki. Ja uusi pissinäyte vietävä, kun tämän uuden antibioottikuurin loppumisesta on kulunut viikko.

 

Esa laittoi varuilta taas sideharson Nemon nokkaan, vaikka sanoikin, että mites sitä noin kiltisti naislääkärin käsittelyssä oltiin. No kyllähän Nemo osaa naisia käsitellä :D Esa käänteli takajalat, eikä sieltä kipuja tai muutakaan löytynyt. Cartrophen-piikki niskaan, ja purkillinen särkylääkkeitä, jotta saadaan liikunnan lisäämisestä tulevat kivut pois. Esakin antoi luvan palata normaaliin elämänmenoon, ja mielellään vielä haluaisi myöhemminkin tietää, miten paraneminen etenee. Jää kuulemma muuten kaivelemaan mielen perukoille, kun ei varsinaista syytä ontumiselle löytynyt.

 

Harmittavasti Kouvolasta oli Dicuralit loppu, joten kotimatkalla kävin Lappeenrannan lääkärissä kysymässä, josko saisin lääkkeet sieltä, ja samalla hain loput Metacamit, jotka loppuivat viimeksi kesken. Mutta mutta… vastaukseksi sain, että ”me emme ole mikään apteekki, emmekä anna toisten lääkäreiden määräämiä lääkkeitä”. Ja lääkäri vielä kuittasi, että ei noita antibiootteja saa määrätä heti perään uutta kuuria, kun ovat niin vahvoja niin voi tulla haittavaikutuksia. Jaa no milläköhän sitten tulehdus saadaan lopullisesti pois mitähäh??? Ja jostain syystä uskon enemmän Kouvolan lääkärin neuvoihin… Mie en oikeasti enää tuossa tilanteessa tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa, niin paljon mie ko. lääkäriasemalle syksyn aikana turhista hoidoista ja vääristä diagnooseista maksoin, eikä nyt viitsitty reseptilääkkeitä antaa! Poistuin sitten ovesta mitään sanomatta. Kävin Yliopiston apteekissa kysymässä, mutta heilläkään ei ko. lääkettä ollut hyllyssä, joten antibiootit saan Nemolle vasta perjantaina. Kiitos siis taas Lappeenrannan lääkäreille, heidän vuokseen antibioottikuuri jatkuu 2 päivää myöhässä, ja bakteereilla on taas hyvä tilaisuus lisääntyä!

 

Ja vielä loppuhuipennukseksi juuri ennen kotipihaan pääsyä auton moottorin vikavalo syttyi, joten remonttia ja lisää rahanmenoa taas tiedossa. Hieman nousi savu korvista ja suoraan sanottuna v***tti autosta noustessa.

Sattuipa sitten Mirka olemaan pihassa Nemon joulupaketin kera, ja Mirka saikin kuullakseen muutaman valitun kirosanan kavereineen, notta hyvää joulua vaan Mirkallekin :D Anteeksi, että mie siulle höyrysin :D

 

Onneksi Nemon vointi kuitenkin parempaan päin menossa, autoja saa uusia ja lääkäreitä voi vaihtaa, mutta Nemoja on vain tuo yksi pöhkö-Pete pöljä-Petteri :D